Tuotekehitys käynnistettiin uudelleen ruuvipuristimen periaatteen pohjalta: ei suodatinkangasta, alhainen pyörimisnopeus, minimaalinen energiankulutus. Avoin kysymys oli, miten kuivaussylinteri pidetään puhtaana ilman huuhteluvettä. Ensimmäinen ratkaisu oli mekaaninen kaavinta. Sylinterimäinen suodatin koottiin päällekkäisistä renkaista, joiden väliin jätettiin kapeat raot, ja ruuvin jokaiseen kierteeseen kiinnitettiin ohuet kampamaiset puhdistusterät, jotka ulottuivat rakoihin ja työnsivät niihin tunkeutuvan kiintoaineen takaisin ruuvikanavaan.
Kone toimi, se patentoitiin vuonna 1990 ja tuotiin markkinoille huhtikuussa 1991 nimellä VOLUTE™ – latinan sanasta voluta, spiraali. Tilauskanta kasvoi. Samalla lisääntyivät myös toistuvat kenttäraportit: terät murtuivat jo muutaman sadan täyden kuorman käyttötunnin jälkeen.
Yrityksen omat patenttihakemukset kertovat syyn suoraan. Teristä oli valmistettava ohuita ja erittäin mittatarkkoja, jotta ne osuivat oikein jokaiseen rengasrakoon, ja sama geometria keskitti kaavintakuorman heikoimpaan kohtaan. Jokainen terä oli lisäksi asennettava akselille äärimmäisen tarkasti, mikä nosti kustannuksia. Kuluminen, murtuminen ja tiheä terien vaihtotarve olivat konseptin sisäänrakennettuja ominaisuuksia eivätkä valmistusvirheitä. Tarvittiin toisenlainen tukkeutumaton itsepuhdistuva mekanismi – sellainen, jossa ei olisi erillistä kuluvaa puhdistusosaa.